Suvun lyhyt historiikki

                      Sukuamme on tutkittu vuoden 1600-luvun alusta lähtien.  Merkittävän työn suvun selvityksestä on tehnyt Aaron W.
                      Lehtonen  1970-luvulla.  Sukututkimuksessa on selvitetty Iitin pitäjän kappalaisena toimineen pastori Jordan
                      Peuroniuksen ja hänen jälkeläistensä elämää.
                     
                      Jordan Peuronius oli jo usean miespolven ajan Iitissä vaikuttanutta pappissukua. Hänen kohtalonaan oli
                      kuitenkin melko nuorena sokeaksi tuleminen. Tämä katkaisi hänen pappisuransa ja hänestä tuli Iitin Radansuun
                      vastaiseen kehitykseen ratkaisevasti vaikuttanut henkilö.
                     
                      Iitissä toimineet  Peuronius-nimiset papit
                      1. Laurentius Peuronius eli Lauri  Peuronius
                      2. Petrus Erici Peuronius.  (mitä todennäköisemmin edell. Pojan poika)
                      3. Carolus Petri Peuronius, edellisen poika
                      4. Ericus Petri Peruonius, edellisen veli
                      5. Jordan Erici Peuronius, edellisen poika
                      6. Iitin historiassa (s.275) mainitaan lisäksi pappismies Petrus Petri Peuronius.

                      Näin ollen Petrus Erici Peuroniuksella on ollut kolme pappiskoulutuksen saanutta poikaa.

                      Tähän aikaan – ja paljon myöhemminkin – perheet olivat suuria, myöskin pappisperheet, niin on mitä todennäköisintä,
                      että tätä Peuronius-sukua on muuallakin Suomessa.  Papithan pyrkivät kouluttamaan poikansa virkamiehiksi ja
                      papeiksi ja kasvattamaan tyttärensä soveliaiksi pappiloiden ruustinnoiksi.

                          Peuronius- nimiset Iitin kappalaiset

                      Iitin ensimmäisenä kappalaisena mainitaan olleen Nicolaus, joka pääsi kirkkoherraksi Iittiin v. 1521.
                     
                      Toiseksi kappalaiseksi on mainittu Petrus Erici Peuronius, joka v. 1571 nimitettiin Iitin kirkkoherraksi.
                      Tällä välillä on luultavasti ollut muitakin kappalaisina tai kappalaista ei ole ollut ensinkään, kuten usein
                      saattoi olla asian laita.  Tämän jälkeen tuli kappalaiseksi edellisen poika Carolus Petri Peuronius.
                     
                      1600- luvun alkupuolella oli kappalaisena pastori  Jordan Erici Peuronius, joka oli Carolus Petrin veljen
                      Ericus Petrin poika ja sukututkimuksemme päähenkilö.

                          Peuronius-nimiset Iitin kirkkoherrat

                      Iitin ensimmäiseksi kirkkoherraksi eri lähteet mainitsevat Laurentius eli Lauri Peuroniuksen.
                      Hänen kuolinvuodekseen on mainittu v. 1534.
                     
                      Vuodesta 1571 oli kirkkoherrana Petrus eli Pietari Erici Peuronius kahdenkymmenen vuoden ajan eli vuoteen 1591.
                      Petrusta seurasi hänen poikansa Ericus Petri Peuronius, jonka kerrotaan hukkuneen Viialan virtaan paluumatkallaan
                      Mämmälän lohikoskilta v. 16060.   Hänen puolisonsa oli Kaarina Eerikintytär ja heidän poikansa oli ennen mainittu
                      pastori Jordan Erici Peuronius. Iitin  kirkkoherrana ollessaan Ericus Petri Peuronius allekirjoitti v. 1593
                      Upsalan päätöksen Turun pappeiskokouksessa, jolloin Lutherin oppi vahvistettiin uskonpudistuksessa Suomen kirkon
                      opiksi. Sinetistä olemme saaneet aiheen sukuseuramme pinssiin.
                     
                      Kirkkoherrana Ericus Petri Peuronius laajensi pappilan talouspiiriä hankkimalla uusia tiluksia. Papeista tuli
                      myös huomattavia maanomistajia.  Ericus Peuroniuksellakin oli runsaasti maatiloja.  Hän otti haltuunsa mm.
                      Lyöttilästä neljä autiotilaa.  Jo kirkkoherra Pietarin – edellisen isän – aikana 1580-luvulla kahta lyöttiläläistä
                      tilaa oli hoidettu pappilan toimesta.
                     
                      Huonoina vuosina, jolloin talonpojat eivät ole kynenneet viljelemään tiluksiaan, myöskin kirkonmäen toisen
                      naapurin,  Radansuun kylän peltoja viljeltiin pappilan toimesta jo kirkkoherra Pietarin päivinä,
                      viisikolmattavuotisen sodan aikana.  Kylä olikin pappilan talouspiiriin kuuluvana aina siihen asti kunnes se
                      v. 1638 tuli Iitin kappalaisen Jordan Peruroniuksen hallintaan.  Usein maat joutuivat pappien haltuun ehkä siten,
                      että talonpojat olivat joutuneet taloudelliseen riippuvuuteen pappiin, joka huonojen aikojen seurauksena oli heitä
                      esim.  viljalainoilla auttanut.